Tietoa traumatisoitumisesta
Ihmisen psyykkiseen traumatisoitumiseen vaikuttaa mm. traumatisoitumiselle altistavan tapahtuman luonne ja sen intensiteetti, ikä, psyykkinen energia, traumatilanteen aikana tapahtuneet vireystilan muutokset ja toipumisajan sosiaalisen tuen määrä. Lisäksi se kuinka ihminen kykenee käsittelemään stressaavat, tunnepitoiset kokemukset ja yhdistämään ne osaksi omaa elämää. Jos ihminen ei tähän kykene, kokemukset eivät realisoidu, vaan jäävät ikään kuin irralliseksi tapahtumaksi, seuraa mahdollinen traumatisoituminen. Traumatisoituneelle kokemukset voivat tuntua epätodelliselta, sillä sisäisten ja ulkoisten havaintojen yhdistämistä eli synteesiä koetusta ei ole tapahtunut. Integraatiokyky (asioiden yhdistäminen) auttaa ihmisiä erottamaan menneisyyden nykyisyydestä ja pysymään nykyisyydessä myös silloin, kun hän muistelee menneitä tai miettii tulevaa.
Traumatisoiva tapahtuma voi olla yksittäinen ja odottamaton, mutta se voi olla myös pitkäkestoinen ja toistuva. Traumatapahtuma voi olla mm. lapsuus ja nuoruusiässä koettu hoidon ja turvan laiminlyönti, väkivallan kaikki muodot (mm. henkinen, fyysinen ja seksuaalinen), onnettomuus, läheisen äkillinen menetys. Traumatisoitumista voi tapahtua missä iässä tahansa. Periaatteessa mikä tahansa tapahtuma joka ylittää ihmisen omat selviytymiskeinot, samalla kun perusolettamus ympäristön turvallisuudesta ja hyväntahtoisuudesta rikkoutuu. Traumaattisen tapahtuman ollessa ihmiselle kestämätön, aktivoituu aivoissa puolustuksen toimintajärjestelmä (taistelu ja pako tai alistuminen). Tämän puolustukseen liittyvän toimintajärjestelmän tarkoituksena on puolustaa ja pitää ihminen hengissä. Lapsilla persoonallisuuden rakentuminen on vielä kesken ja heidän psyykkiset suojamekanismit ovat sen vuoksi vielä alkeellisia. Lasten kyky mielellistää asioita on puutteellista, jonka vuoksi he ovat alttiimpia vaikeammalle, kompleksisemmalle psyykkiselle traumatisoitumiselle. Varhaisiän kiintymyssuhteessa traumatisoituneen traumapsykoterapia lähtee ajatuksesta, että pitkään jatkuva kaltoinkohtelu kiintymyssuhteessa saattaa aiheuttaa laaja-alaisen kehityshäiriön, jonka oireita ovat mm. tunnetilan säätelyn ja impulssikontrollin häiriöt, identiteettiongelmat, itsensä vahingoittaminen, ihmissuhdeongelmat, dissosiaatio-oireet sekä somaattiset ja somatoformiset oireet.
Traumaattiset tapahtumat voivat tunkeutua myöhemmin mieleen erilaisina mielikuvina, tunteina, ajatuksina ja kehoaistimuksina sekä tietysti traumatakaumina kun jonkin asia muistuttaa traumaattisista kokemuksista. Tämän seurauksena esim. keho ja mieli voivat olla jatkuvasti varuillaan ja valppaana, lihakset jännittyneenä, tietoisuus ja huomio mahdollisessa uhassa ja vaarassa, jonka vuoksi henkilö voi alkaa esim. vältteleemään tiettyjä asioita, paikkoja ja tilanteita jotka muistuttavat häntä traumaattisia kokemuksia. Välttämiskäyttäytyminen voi olla myös tiedostamatonta käyttäytymistä.
Traumatisoitumisen vaikutukset ovat hyvin erilaisia ja ne ilmenevät hyvin erilaisina oireina ja ongelmina, sekä psyykkisinä että fyysisinä. Tyypillisiä psyykkisiä oireita voi olla esim. paniikki- ja ahdistus oireet, masennus, mielialan aaltoilu, unihäiriöt, painajaisunet, takaumat, tunkeutuvat ajatukset, pakko-oireet, muistiongelmat, keskittymisongelmat, tunteiden säätely ja impulssikontrollin vaikeudet, ihmissuhdeongelmat, itsetuhoinen käyttäytyminen, päihteiden väärinkäyttö, identiteettiongelmat. Lisäksi häpeä, pelko, syyllisyys, ärtymys, epäluottamus, toivottimuus ja epätodellisuudentunne ovat traumatisoituneelle henkilölle hyvinkin tuttuja tunteita. Itsetunnon ja itsearvostuksen lasku on myös hyvin yleistä. Somaattisina eli fyysisinä oireina voi olla esim. voimistunut sydämen syke, palan tunne kurkussa, hengitysvaikeudet, lihasten jännitys ja -kiputilat, fyysinen levottomuus ja/tai turtuneisuus jopa tunnottomuus, väsymys ja aistitoimintojen muutokset (kuulo, näkö, haju, maku, tunto) joko niiden voimistuminen tai niiden osittainen menetys.